KynnysKINO Helsinki 10.-12.11.2017

KynnysKINO Helsinki 10.-12.11.2017

WHS Teatteri Union / Kynnys ry Pantterisali www.kynnyskino.info

Yhdestoista KynnysKino ja 20. juhlavuosi

KynnysKINO -elokuvatapahtuma on ennakoimattomien ja vaihtoehtoisten näkökulmien foorumi, joka tuo esille ihmismielen ja ruumiin laajoja ja yllätyksellisiä ulottuvuuksia.


Kaikki näytökset WHS Teatteri Union
Siltavuorenranta 18, 00170 Helsinki

Yhdestoista KynnysKino ja 20. juhlavuosi


Kaikki näytökset WHS Teatteri Union, Siltavuorenranta 18, 00170 Helsinki


Perjantai 10.11.2017 WHS Teatteri Union

  • klo 17:00 Festivaalin avajaiset

  • klo 17:30 Tiikeriä etsimässä (50 min, FIN)

    Elokuvan alustaa ohjaaja Peter Wallenius (Fin).

    Tiikeriä etsimässä on koskettava tarina CP-vammaisesta Heljästä. Peter Walleniuksen dokumentissa keskeisessä roolissa ovat myös naisen avustajat, joista Heljä on täysin riippuvainen. Ehkä eniten Heljä kaipaisi pysyvää ihmissuhdetta, jottei hänen tarvitsisi tukeutua hoitajiinsa niin täysin.

    Elokuva on suomenkielinen, ei tekstitystä. Keskustelu suomeksi.

    Searching for tiger. Dir. Peter Wallenius
    A touching documentary tells a story of Heljä, a woman with Celebral Palsy.


    Peter Wallenius, Tiikeriä etsimässä dokumentti nuoren Heljän elämästä. (KUVA: YLE)


  • klo 19:00 Ananas (98 min, RUS)

    Elokuvan alustaa ohjaaja Vladimir Rudak (Rus).



    Elokuvassa on englanninkielinen tekstitys. Keskustelu englanniksi.

    Ananas (2016) on petroskoilaisen ohjaaja-käsikirjoittaja-muusikko Vladimir Rudakin (s. 1968) pienellä budjetilla tehty elokuva, joka käsittelee tekijän omakohtaista vammaisuutta. Tarinassa elokuvan päähenkilö, Gennadi, loukkaantuu auto-onnettomuudessa ja joutuu pyörätuoliin – ja kas, yhtäkkiä ihmiset alkavat suhtautua häneen eri tavalla. Tämä sosiaalinen tragikomedia kritisoi vammaisten asemaa Venäjällä ja tarjoaa koomisia erityispiirteitä nykypäivän Venäjästä: näkökulman kahden renkaan välistä.

    Elokuvamaailman myös muusikkona toimiva 23-vuotiaana halvaantunut vammaisaktivisti Rudak on oman esimerkin kautta inspiroinut ihmisiä tekemään elokuvia. Vuonna 2013 hän sai tunnetun Elämän nälkä –nimisen palkinnon esimerkillisestä toiminnastaan vammaisten parissa.

    ”Taide auttaa voittamaan mitkä tahansa rajat ja ennakkoluulot.” –Rudak
    Lue lisää

    Pineapple. Dir. Vladimir Rudak

    “Pineapple” is a new feature-length indie romantic comedy about a wheelchair-user who can walk, but can’t find love.

    Gennady is an inconspicuous and secretive person. However, after the injury received in a car accident, everything changes drastically in his life. He moves on a wheelchair and is happy that people appear near him who want to help him: they are interested in business and health, they are involved in the Paralympic sports section. The hero hides that he doesn't need wheelchair anymore which he uses only in public. Doctors make helpless gestures blaming everything on a psychological trauma. Soon Gennady notices that people wish to use his situation in the mercenary purposes.




  • Lauantai 11.11.2017 WHS Teatteri Union

  • Klo 16:00 Salainen metsäni: (56 min, FIN)

    Näytöksessä on kuvailutulkkaus movie reading apps, jonka voi ladata puhelimeensa (IOS, Android & Windows Phone). Keskustelu suomeksi.

    Elokuvan alustavat käsikirjoittaja Saara Helene Rawat sekä Lauri.

    Metsässä on rauhallista. Siellä päänsisäinen kaaos hiljenee ja Lauri tuntee olevansa kotona. Lintujen joukossa hän ei ole niin erilainen ja outo.

    Lauri on nuori mies autismin kirjolla. Hän ei pysty puhumaan, mutta henkilökohtaisen tulkkinsa Pirjon avulla hän pystyy ilmaisemaan itseään ja saa yhteyden maailmaan. Pirjon rauhallisuus tuo voimaa myös Laurille. Muiden kanssa hän ei voi kirjoittaa.

    Laurin kirjoitukset avaavat ikkunan hänen sisäiseen maailmaansa. Autismin kuoren alla on ajatteleva ja tunteva nuori, joka unelmoi rakkaudesta. Arki ei ole helppoa, mutta sen keskeltä kumpuavat Laurin ajatukset elämästä, kaipuusta ja itsemääräämisoikeudesta.

    Salainen metsäni sukeltaa erilaisuuden pinnan alle. Kaksi todellisuutta kohtaa toisensa, kun aikuistumisen haasteet ja ryhmäkodin arki yhdistyvät kuviin metsästä ja Laurin pohdintoihin. Lauri haaveilee tytöstä, joka näkisi hänessä autismin sijaan ystävällisen, filosofiaa rakastavan nuoren miehen.

    My Secret Forest (orig. Salainen metsäni) is a 56min documentary film about young boy Lauri. For Lauri, 20, an autist unable to speak, the only key to life in general is to write with the help of Pirjo, his personal interpreter – it is Lauri’s only way to express his deepest thoughts. In the midst of the challenges brought on by autism, love is his highest dream.

    DIRECTOR
    Niina Brandt

    SCRIPT
    Niina Brandt & Saara Helene Murto

    CINEMATOGRAPHY
    Niina Brandt & Jari Linjala

    SOUND
    Pinja Mustajoki

    EDITING
    Tuula Mehtonen

    MUSIC
    Splendid Laine

    SUPPORTED BY
    The Finnish Film Foundation, AVEK, The Church Media Foundation

    IN CO-OPERATION WITH
    YLE TV 1

    PRODUCTION COMPANY
    Double Back Documentaries Ltd


    PRODUCTION YEAR 2016
    Facebook
    Vimeo

  • Klo 17:30 Between Night and Day (Entre la Noche y Día) ohjaus Bernardo Arellano. (78 min, Mexico)

    Elokuva alussa Meksikon lähetystön tervehdys.

    Näytöksessä on englanninkielinen tekstitys.

    Autistinen Francisco elää eristäytynyttä elämää. Tuntiessaan olevansa taakka veljilleen hän päättää paeta metsään. Hän lumoutuu metsän kauneudesta, mutta saa pian tuta myös sen karumman puolen. Yrittäessään laskeutua kalliolta hän putoaa ja loukkaantuu pahoin.

    Francisco, a man with autism resides secluded, ignored and locked away. He's a burden on his brothers, and decides to flee into the forest. Astounded by its beauty, he soon discovers nature's animosity; while attempting to descend from a cliff, a fall renders him badly wounded.



  • Huomaa, Tokasikajuttu on osa WHS Teatterin ohjelmistoa ja maksullinen näytös, liput 9€ myynnissä WHS Teatteri.

  • Klo 19:30 Tokasikajuttu (100 min, FIN)

    Näytöksessä on tekstitys huonokuuloisille. Keskustelu suomeksi.

    Joulukuussa 2016 Suomen musiikkihistoriassa päättyi yksi luku, kun maan merkittävimpiin punk-bändeihin kuuluva Pertti Kurikan Nimipäivät päätti lopettaa uransa huipulla. Tokasikajuttu näyttää bändin nousu- ja laskukiidot yhtyeen kolmen viimeisen vuoden ajalta.

    Noustuaan koko kansan suosioon vuonna 2012, tämä ilmiömäinen kvartetti jatkoi valloitusta niin Suomessa kuin ulkomailla; bändi ehti keikkailla uransa aikana yhteensä 16 eri maassa ja esiintymisiä oli yhteensä lähes 300. Lisäksi vuonna 2015 yhtye rokkasi tiensä Euroviisuihin Suomen edustajana.

    Tiiviin keikkailun ja menestyksen tuomat paineet tuntuvat bändin sisällä. Kari kipuilee julkisuuden ja menestyksen mukana tulleiden houkutusten ja velvollisuuksien kanssa. Sami laajentaa reviiriään politiikan ja uskonnon parissa. Tonin ja bändin kitarateknikko Niilan rakkaus samaa naista kohtaan synnyttää heissä väkivaltaisia tuntemuksia. Pertti on saanut tästä kaikesta tarpeekseen ja päättää jäädä eläkkeelle.

    Tokasikajuttu on elokuva tinkimättömyydestä, vaikeiden päätösten tekemisestä ja elämässä eteenpäin menemisestä. Aromikas matka täynnä kyyneleitä ja naurua.

    Elokuva on itsenäinen jatko-osa vuonna 2012 samalta tekijätiimiltä valmistuneelle ja kulttimaineeseen nousseelle Kovasikajuttu-elokuvalle.

    ***

    In December 2016 a remarkable chapter in music history was closed as the Finnish punk rock band Pertti Kurikan Nimipäivät (PKN) retired.

    The Punk Voyage is a feature length documentary film about the last years of the band, with all the ups and downs included.

    After becoming celebrities in Finland, this incredible quartet continued to conquer new fans around the World. In its seven years run PKN played nearly 300 gigs in 16 countries. In 2015 the band was selected to represent Finland in the Eurovision Song Contest, where they played to over 100 million television spectators.

    However, the busy traveling and success created a lot of pressure within the band: Kari struggled with the temptations and responsibilities brought by publicity; Sami extended his territory to politics and religion; Toni's and the band's roadie Niila's crush to the the same girl caused conflicts; and Pertti, tired of this all, decided to retire.

    The Punk Voyage is a film about being true to yourself, making hard decisions and moving on in life. A smelly journey full of tears and laughter.

    • Ikäraja: 7
    • Pituus: 98 min.
    • Ohjaus:
    • Jukka Kärkkäinen, J-P Passi
    • Käsikirjoitus: Jukka Kärkkäinen, J-P Passi
    • Näyttelijät: Pääosissa: Pertti Kurikan Nimipäivät (Kari Aalto, Sami Helle, Pertti Kurikka, Toni Välitalo), Niila Suoranta, Jutta Tahvanainen
    • Kuvaus: J-P Passi
    • Leikkaus: Otto Heikola, Riitta Poikselkä
    • Äänisuunnittelu: Jørgen Bergsund
    • Äänitys: Antti Haikonen
    • Äänimiksaus: Tormod Ringnes
    • Musiikki: Pertti Kurikan Nimipäivät, Conny Malmqvist
    • Tuotantopäällikkö: Juha Löppönen
    • Tuottaja: Sami Jahnukainen / Mouka Filmi
    Yhteistuottajat: Lise Lense-Møller / Magic Hour Films, Carsten Aanonsen / Indie Film, Lennart Ström & Magnus Gertten / Auto Images, Lisa Nyed / Film i Skåne





  • Sunnuntai 12.11.2017 WHS Teatteri Union

  • Elokuvan alustaa kääntäjä Sanni Purhonen.

    Elokuvassa on suomenkielinen tekstitys. Keskustelu suomeksi.

    Klo 15:00 Dokumentti Touch Me Someplace I Can Feel (2007): (50 min, Alankomaat) Ohjaus Simone de Vries: lempeä muotokuva seuraa pilapiirtäjä John Callahania (1951-2010) pitkin Portlandin katuja. Auto-onnettomuus 21-vuootiaana jätti miehen neliraajahalvaantuneeksi. Piirtämisestä tuli hänen tapansa purkaa fyysistä ja henkistä kipua.

    Callahanin kyyniset ja julman osuvat piirrokset havainnoivat armotta ympäröivää yhteiskuntaa, niin miehiä kuin naisiakin. Tusinoissa lehdissä ympäri Yhdysvaltoja ilmestyneet kuvat saivat osakseen yhtä lailla vastalauseita kuin ylistystä. Poliittisen epäkorrektiuden kansikuvapoika ei koskaan lakannut puolustamasta sananvapauttaan.

    Viikoittaisten piirrosten, kiitetyn omaelämäkerran, elokuvien, animaatioiden ja muiden projektien lisäksi muusikko Callahan julkaisi melankolisista lauluistaan levyn Purple winos in the rain. Touch Me Someplace I Can Feel paljastaa taiteilijan sisäiset demonit, tarkkaavaisuuden ja purevan älyn.

    Touch Me Someplace I Can Feel (2007): (50 min, Netherlands) Director Simone de Vries

    This is a documentary about the provocative American cartoonist John Callahan. At the age of 21 Callahan got involved in a serious car-accident and was paralyzed. Drawing cartoons has become his way to express himself although he can hardly use his hands. With a raw style, pen clutched between his hands, he draws cynical and ruthless observations of mankind. His work is praised and criticised.



  • Klo 16:30 Pitkän matkan alku, Ohjaus: Työryhmä (11 min, FIN)

    Pitkän matkan alku on kertomus siitä, kun haluttiin rakentaa avopalveluyksiköitä laitospaikkojen purkamista varten, ja kuinka valtiovalta ei antanut siihen mahdollisuutta ja jouduttiin perustamaan säätiö; Savas (Savon vammaisasuntosäätiö).

    Alku ei ollut silläkään helppo, sillä muut asukkaat eivät olisi halunneet vammaisten palvelutaloa naapurustoon. Sitkeydellä toiminta kuitenkin saatiin käynnistettyä ja loppu on sitten historiaa...

    Lyhyelokuvan käsikirjoitus: Työryhmä Ohjaus: Työryhmäohjaus Tuottaja: Vaalijalan Kuntayhtymä 2017 Kesto: 10,50 min.

  • Klo 17:00 A long wait to Justice ohjaus Musola Cathrine Kaseketi from (15 min, Zambia) 

    Elokuva on englanninkielinen, ei tekstitystä.

    Traditionally a woman with a disability is not expected to love or to be loved, to be a wife and worse, to carry a child in her womb. And yet this woman has feelings and is full of love just like any other woman. She suffers the pain, discrimination and abuse every woman faces. However, for her it is double discrimination because she is a woman and a woman with a disability.

    A long wait to Justice takes you through a journey with Julien Mwape. A successful woman with a disability who, like any other woman, is a survivor of Gender Based Violence. Through her voice, events of the abuse she endured, while married to a man she called her husband and life partner, unfolds. The hope that a divorce will save her from the pain of living in fear, comes along with a long wait for justice. The court proceeding to dissolve the marriage does not give an indication as to when she will be free from this man. This is a woman with a disability who, despite other obstacles that relate to disability, has to face barriers with the court to end her abused marriage. For how long will she keep waiting, is the question?



  • Klo 17:15 No worries ohjaus Ibrahim Nwajha from (15 min, Gaza) 

    Elokuvassa on englanninkielinen tekstitys.

    This film clarifies a challenge and courage of a Palestinian disabled lady, Abeer. She saw her disability not as a limitation but as an opportunity, a chance to strive for more and accomplish what few may only dream of. This brave lady faced what most would consider an unbearable sentence. She was able to overcome all the hardships of life in besieged Gaza city. She became a legend. Her achievements include becoming an actress, poet, author of plays for kids and a basketball player.

    The director Ibrahim Nawajha immersed himself in his film and moments that gave it a structure, starting with the series of challenges for Abeer and ending with reinforcing the notion of living in a community where people value achievements of the disabled people and don't treat her as a wheelchair user. The disability doesn't mean an exception and inspiration, but questioning what people think they know about it does.



  • Klo 17:30 Puu on pehmeämpää yöllä (10 min, FIN)

    Ohjaaja Iina Terho alustaa elokuvan.

    Elokuvassa on englanninkielinen tekstitys. Keskustelu suomeksi.

    'Soittimien teossa pitää olla varmat otteet.
    Muuten lipsuu ja menee pieleen.

    Aortan läppä on läpimitalta kolme senttiä.
    Sialla on samankokoinen.
    Sydänleikkaus ja puolitoista kuukautta sairaalassa
    niin voimat oli mennyt pois.

    Piti varoen alottaa, tehä vähän,
    ja sitten taas levätä.'


    There must be a firm touch while making the instruments.
    Otherwise it slips and goes wrong.

    The diameter of an aortic flap is three centimeters.
    A pig has a same size.
    A heart surgery and one and a half months in the hospital so all my powers had gone away.

    I had to start carefully, do just a little, and then rest again.


    Puu on pehmeämpää yöllä, 2015, Iina Terho, Sydänfilmi


  • Klo 18:00 4xMinispectacles As Nice As Pies 31-34/100 (6 min, Finland, Hungary, 2017)

    The movie is presented by director Maarit Suomi-Väänänen (Fin).

    ©Maarit Suomi-Väänänen:

    Minispectacles is a series of one minute films, cinematic haikus.
    4x Minispectacles As Nice As Pies follows North African refugees first time making Karelian Pies, Finnish national food. Woman with pocket camera. All the way to the part 100.

    Minispectacles As Nice As Pies is multisensory work, culture for all. Accessibility with applied audio description. Poetical accessibility with adopted sound description. In Rally English and in Easy English and in Hungarian by Braille.

    Script, director, camera, edit, female voice: Maarit Suomi-Väänänen
    Sound design: Sami Kiiski
    Applied audio description: Anu Aaltonen
    Applied audio description consultant, male voice: Heikki Ekola
    Adopted sound description: Riitta Lahtinen
    Adopted sound description consultant: Russ Palmer
    Curators: Hilda Kozári, Katalin T. Nagy
    Support: Arts Promotion Centre Finland, Kone Foundation

    Maarit Suomi-Väänänen works as a filmmaker and media artist. Praised as fascinating, absurd and open to a multitude of interpretations, Suomi-Väänänen's award-winning experimental comedies and documentaries are shown in exhibitions, on TV, at biennales and festivals over 40 countries.






  • Minispectacles As Nice As Pies (6 min, Suomi, Unkari, 2017)

    Näytöksen vieraana ohjaaja Maarit Suomi-Väänänen

    Teoksessa on soveltava kuvailutulkkaus ja äänikuvailu, paikalla myös kuvailun toteuttaneet Riitta Lahtinen ja Russ Palmer.

    Minispektaakkelit ovat sarja noin minuutin mittaisia teoksia, elokuvallisia haikuja.

    4x Minispectacles As Nice As Pies:ssa pohjoisafrikkalaiset pakolaiset leipovat ensimmäistä kertaa karjalanpiirakoita. Nainen ja pokkarikamera. Aina 100 elokuvaan asti.

    Minispektaakkelit on moniaistinen elokuvateos, kulttuuria kaikille. Soveltavaa kuvailutulkkausta ja äänikuvailua. Rallienglantia, melkein selkokieltä, pistekirjoitusta ja onomatopoetiikkaa.

    Käsis, ohjaus, kuvaus, leikkaus, naisääni: Maarit Suomi-Väänänen
    Äänisuunnittelu: Sami Kiiski
    Soveltava kuvailutulkkaus: Anu Aaltonen
    Kuvailutulkkaus konsultointi, mies ääni: Heikki Ekola
    Aänikuvailu tekstinä: Riitta Lahtinen
    Aänikuvailu konsultointi: Russ Palmer
    Kuraattorit: Hilda Kozári, Katalin T. Nagy
    Tuki: Taike, Koneen Säätiö

    Maarit Suomi-Väänänen työskentelee mediataiteilijana ja elokuvaohjaajana. Suomi-Väänäsen palkittuja ja abdurdeiksi ja monitulkintaisiksi arvioituja teoksia on esitetty näyttelyissä, biennaaleissa, festivaaleilla ja televisiossa yli 40 maassa. Maarit voitti parhaan lyhytelokuvan palkinnon Montrealin Festival du Nouveau Cinémassa 2010 ja pääpalkinnon Toronto Urban Film Festivaaleilla 2014.